Hei, olen Timo Hyväri ja tämä on blogini.

Olen ihminen, mies, henkinen skeptikko, eksoteerinen eksentrikko, rakkauden soturi, yrittäjä, valmentaja ja ilmeisesti myös feministi nykyisin. Toki feminismini on omanlaistaan sorttia, mutta eikös se ole sen jutun pointti. Se voi olla mitä tahansa.

Kirjoitan tänne blogiini asioista mitkä ovat minulle tärkeitä. Niiden ei tarvitse olla sitä sinulle. Teemat näyttävät olevan tällä hetkellä oma kasvuni, maskuliinisuus, totuus, tehokkuus ja rakkaus.

Jos haluat tutustua minuun paremmin, lue Timon ja tiikerin tarina ensin. Ymmärrät minua paremmin sen kautta.

Tyylini kirjoittaa on monien mielestä erikoinen ja vaihteleva. Kerron siitä alempana enemmän. Sieltä saat tietää myös, mitä minä konkreettisesti teen elämälläni. Jos se sinua kiinnostaa.

Minun taisteluni (En nyt viittaa siihen toiseen teokseen)

Kirjoitan asioista, jotka havaitsen todeksi. Kirjoitan niistä, koska olen rakkauden soturi. Taistelen loputonta sotaa pelkoa vastaan. Pelko pelaa peliään aina valheilla ja epätietoisuudella. Aina. Siten se syö tilaa rakkaudelta.

Minun aseeni on totuus ja yritän käyttää sitä maltillisesti. Tyylini vaihtelee ja kehittyy, mutta periaate pysyy samana.

Monesti tekstini sisältävät paljon symboliikkaa, koska haluan kirjoittaa liialliseen prosessointiin sortuvan mielemme ohi. Jos joku asia on vaikea ymmärtää, se voi olla myös tarkoituksellista. Joskus teksti on ihan puhdasta käytäntöä. Sitäkin tarvitaan. Mitä arvoa on tiedolla, jota ei sovelleta mihinkään tai mitä ei voi soveltaa mihinkään?

Joskus kirjoitan satiirisesti. Satiirin avulla voi syntyä ymmärrys siitä, mitä monet asiat ovat. Ei kovin loogisia. Minä suhtaudun epäilyksellä moniin ajatushäkkyröihin, jotka eivät mielestäni ole totta tai niihin sisältyy jokin väärinkäsitys. Koska asiat eivät ole totta, niin ne seisovat toistemme ymmärtämisen ja välittämisen edessä. Luovat turhia klikkejä, jotka estävät näkemästä sen tosiasian, että olemme vain ihmisiä ja haluamme rakastaa ja ymmärtää toisiamme. Pelkoa on liikaa ja 98% siitä on tarpeetonta.

Joskus otan kantaa asioihin jotka ovat todella vaikeita. Jopa tabuisia. Välillä tuntuu siltä, etten oikeastaan voi olla ottamatta kantaa, koska näen tabun luovan turhaa kärsimystä. Pelkään ainoastaan sitä, että asian kyseenalaistaminen sattuu liikaa ihmisiin, kun nostan kissan pöydälle ja tarkasteluun. On paljon ihmisiä, jotka ovat pystyttäneet epätosista asioista itselleen identiteetin tai ovat niistä jotenkin muuten riippuvaisia.

Yritän samalla välttää synnyttämästä turhaa kärsimystä ympärilleni kärjistämällä liikaa ja pysymällä lempeydessä. Minä sorrun ylilyönteihin lähes aina, jos en erikseen keskity olemaan lempeä. Ja sen onnistun tekemään vain jos kirjoitan itsestäni ja omista havainnoistani. Agendani on rakkaus, mutta toteutus on karmivan huono yllättävän monta kertaa.

Minua ei oikeastaan kiinnosta ne asiat, joiden väitetään olevan totta. Minua kiinnostaa asiat, jotka ovat totta. Siinä on iso ero. Olen loputtoman utelias siitä, miksi joku kokee jonkin asian olevan jotain.

Joten Amor Vincit Omnia, Tervetuloa mukaan taisteluun. Se on myös minun sisäinen taisteluni.

Tosiasioita minusta

Olen 31 vuotta. Toimin yrittäjänä Helsingissä ja asun keskustassa. Työkseni autan asiantuntijayrittäjiä ja -yrityksiä tekemään enemmän (ja helpommin) rahaa työllään osoitteessa Valmentaja-Akatemia

En ole varma mitä muotoja tämä toiminta tulee ottamaan tulevaisuudessa. Todennäköisesti minä keskityn enemmän ihmisten sisäisten esteiden poistamiseen toiminnan edestä. Tämä maailma nimittäin tarvitsee valmentajia. Niiden avulla minäkin nostin itseni siitä suosta missä olin ja koen olevani velkaa. Minä haluan auttaa. Haluan, että valmentajat menestyvät rahallisesti. Se helpottaa asioita.

Suurin este valmentajien työlle on aina heidän sisäiset esteensä. Tämä on ollut selviö aina. Strategiat mitä olen Joonan kanssa opettanut monille, toimivat kyllä. Mutta pelko on edessä ja siksi niitä ei yleensä saada käytäntöön. Kova osaaminen on välttämätöntä, mutta suurin osa valmentajista säätää asioiden parissa, joilla ei ole merkitystä. Koulutetaan itseä jatkuvasti lisää ja tanssitaan sen faktan ympärillä, että joskus pitäisi myös myydä jotain ja saada rahaa. Ja ei riitä, että opettelee myyntiä. Pitää oikeasti myydä. Se on tekemistä.

Pitää löytää oma tyyli myydä. Ei voi käyttää samaa kuin joku toinen, koska ihmisten välillä on eroja. Minun tyylini ei ole sinun tyylisi.

Tykkään auttaa toisia miehiä monin eri tavoin. Myös naisia, mutta erityisesti miehiä. Minulla on aika hyvä käsitys siitä, miten olla mies ja samalla kuitenkin täysin oma itsensä. Nämä eivät ole eri asioita. Jokaisella on oma tyylinsä ja kun ymmärtää mistä jutussa on kysymys, kaikki on helpompaa.

Miehisyydessä on tiettyjä sääntöjä, jotka on pakko ottaa huomioon. Biologian takia ja oman evoluutiomme takia. Ne eivät ole poistuneet vaikka päälle on kaadettu sosiaalista ohjelmointia kuinka paljon. Tätäkin havaittavaa tosiasiaa yritetään haudata kaikenlaiseen… no en tiedä miksi sitä pitäisi kutsua? Puppuun?

Kiltti mies on sanojen tasolla hyvä asia, mutta monesti ei käytännössä. Opin sen jo varhain. Enkä tarkoita kiltteydellä sitä, että kohtelee toisia lempeästi ja kunnioittaen. Vaan sitä, että manipuloi ympäristöään ja odottaa siltä jotain. Ei koskaan kerro tarpeitaan suoraan. Ei kunnioita itseään ja sitten myöskään muut eivät kunnioita. 

Miehillä on monia haasteita nykyään. Moni sitä ei huomaa, mutta minä huomaan. Kaikkialla.

Maskuliinisuus on katoava luonnonvara ja aion palauttaa sen arvostuksen takaisin. Oman voiman piilottelu ja häpeäminen on johtanut siihen, että monet miehet eivät kestä emotionaalista rasitetta. Siksi heitä voidaan heitellä ympäriinsä kuin heittopusseja. He ovat aivan järkyttävän vahvoja oman heikkoutensa ylläpidossa ja juuri siksi täysin manipuloitavissa.

Vahvuus on miehelle luonnollinen tila. Se on mielestäni juurikin se miehen rooli. Kestää asioita. Kantaa ne. Ottaa ne vastaan. Luoda turvaa ympäristöönsä, että siellä voi kaikki hyvin. Rakastaa, vaikkei aina tule rakastetuksi takaisin. Ymmärtää silloin, kun ymmärrystä ei ole. Katsoa tosiasioita silloin, kun kukaan muu ei siihen pysty. Ottaa myös vastuu siitä, ettei omaa voimaa käytä väärin, vaan käyttää sen maailman parantamiseen.

Edeltävä kattaa kaiken voiman. En puhu nyt mistään hippien halailusta metsän keskellä, enkä myöskään punttikuurista. Minä puhun molemmista yhtä aikaa. Monesti aggressiivisimmat kaverit ovat myös niitä, joilla on suurin kyky lempeyteen. Koska se vaatii suurta voimaa, että voi ymmärtää myös silloin, kun se on lähes mahdotonta.

Vahvuus ei tarkoita kovuutta. Kovuus on itsensä laiminlyöntiä. Kirjoitan tästäkin enemmän blogissani.

Olen myös osasyyllinen sellaisen sivuston perustamiseen kuin yrityksen-perustaminen.net. Sivustolla käy joka kuukausi noin 30 000 suomalaista lukemassa miten voi ryhtyä yrittäjäksi. En kauheasti kirjoittele sinne enää, mutta katson mitä siellä tapahtuu säännöllisesti. 

Elämäni pyörii meditaation, treenaamisen, kirjoittamisen, uteliaisuuden ja ihmisten kanssa olemisen ympärillä. Rakennan ymmärrystä maailmasta pääasiallisesti kokemalla. En jaksa monimutkaisia älyllisiä teorioita, vaan rakentelen omani niistä asioista, mitkä uskon todeksi.

Olen ilmeisesti sitä mieltä, että häkkyrät on aina parempia, jos ne nojaavat tosiasioihin. Kummallista. Muutan mielipiteeni heti, jos jollain on hyvät perustelut. Muu taktiikka toimii harvoin. Itsetuntoni on mielestäni todella hyvä. En tiedä kuinka hyvä sen pitäisi olla, mutta olen aika spontaani asioiden suhteen. Saatan tehdä jotain todella nopeasti, jos koen sen tarpeelliseksi.

Olen yksinkertaisuudessani aika monimutkainen kaveri. Isän isä, isäni ja isoveljeni ovat rakentaneet varsin hienot puitteet omien touhuilujensa tueksi pihalleen. On autotallit, hallit ja kaikki. Minusta se on hienoa. Arvostan heitä paljon. Luulin olevani tosi erilainen, koska en koe kaipuuta vastaavaan. Olin väärässä, koska olen samanlainen monilta osin. Minä olen rakentanut puitteet touhuilulleni itseni sisälle.

Sinne olen rakentanut paljon.