Mitä sitten, kun ei ole oikein mitään sanottavaa?

Oli helpompaa kirjoittaa ennen. Silloin kun luuli vielä, että tietää jostain jotain. Nyt ymmärtää, että mitä tahansa sanoo, se on vain pieni palanen monimutkaisen kokonaisuuden nurkasta. Voin raportoida sen, miltä se tällä hetkellä näyttää tästä näkökulmasta, mutta...

Zorba the Buddha – inhimillinen valaistuminen

Edesmenneistä henkisistä opettajista oma suosikkini on Osho. En ala erittelemään kaikkia syitä miksi näin on, mutta olihan se aivan saatanan kova jätkä. Siitä todisteena on esimerkiksi se, että häntä vihattiin idässä liiallisen materialismin takia ja lännessä...

Työ tekee vapaaksi – mietteitä pahuudesta

En ole kokenut itseäni koskaan hyväksi ihmiseksi. Olen yrittänyt, mutta kun olen seurannut omia mielenliikkeitä läheltä, nämä kuvitelmat ovat sortuneet. Monet motiivini ovat itsekkäitä, julmia, ”pahantahtoisia” ja joskus jopa sadistisia. Eikä niiden myöntäminen...

Pari sanaa kirjoittamisesta

En tiennyt milloin kirjoittamisesta tuli ylin ystäväni. En olisi voinut ennustaa sitä ikinä. Äidinkielen opiskelu oli mielestäni tylsää pakkoa. Välttämätön paha. Mekaanista lähestymistä kirjoittamiseen. Kirjoittamisen tekniikkaa. Paljon vastauksia kysymyksiin mitä ja...

Jumalien surmaamista

Vanhemmat ovat lapselle jumalia. Ne ovat kaikkivoipia olentoja, jotka voivat palkita tai rangaista mistä vaan. Heidän sanelema ohjelmointi menee niin syvälle hermostoon, että sitä on lähes mahdotonta kaivaa sieltä ulos täysin. Varsinkin silloin, jos he ovat...

Pyhä mies metrossa

Pelaan sulkapalloa semiaktiivisesti. Kuljen pelipaikalle metrolla ja tämä on lyhyt tarina eräästä tapauksesta mikä syystä tai toisesta jäi mieleen eräältä matkaltani. Metrotunneliin laskeudutaan pitkin rullaportaita. Portaat ovat pitkät. Jos haluaa edetä nopeasti,...