Leikitäänpä pientä ajatusleikkiä. Oletetaan, että me elämme matrixissa. Eräänlaisessa virtuaalitodellisuudessa.

Jos asia on näin, mistä ikinä voisi päätellä eläväsi siellä? Et oikeastaan mistään. Ainoastaan jos järjestelmä alkaisi käyttäytyä jotenkin todella poikkeavasti, saisit välähdyksenomaisen fiiliksen siitä, että nyt jokin on pielessä.

Jos elät sääntöjen mukaan, on epätodennäköistä, että järjestelmä koskaan alkaisi bugaamaan kunnolla sinun kohdallasi.

Bugaamisella viittaan ilmiöön joihin törmään esimerkiksi peleissä. Kävelet kadulla ja yhtäkkiä tipahdat kadun läpi ja tiput tyhjyyteen. Tyhjyydessä törmäät näkymättömään lattiaan ja kuolet.

Jos törmäisit tämän mittakaavan bugiin ”todellisuudessa” , ehtisit hetken aikaa miettiä tippuessasi tyhjyyteen, että mistä helvetistä tässä oikein on kysymys.

Jos selviäisit pudotuksesta ja jäisit tallustelemaan tyhjiössä, sinulla olisi aikaa miettiä, onkohan todellisuudentajusi toimintakunnossa.

Melkein väistämättä eteen tulisi valintatilanne

1. Valitsen olevani hullu, koska on todennäköistä, että asiat mitä koen ovat harhoja. Niiden täytyy olla. Pelihahmot jotka ovat vielä turvallisesti kadun päällä, eivät uskoisi sinua kuitenkaan. Olet havaintojesi kanssa yksin.

2. Valitset hyväksyä aistihavaintosi ja hylätä nykyisen todellisuuskäsityksesi todetaksesi, että ehkä olet ymmärtänyt todellisuudesta jotain perinpohjin väärin.

Tämä johtaa melko suurella todennäköisyydellä murskaaviin kognitiivisiin ristiriitoihin. Vanha ajatusmallisi murenee, mutta ei ole mitään mitä laittaa tilalle. Paitsi se hulluus.

Tilanne on täysin sama kuin pikahypnoosissa. Hypnotisti tekee hypnotisoitavalle nopeasti jotain todella poikkeavaa ja yllättävää, jolloin aivot menevät hetkeksi oikosulkuun.

Oikosulku johtuu siitä, että mielellä ei ole valmista mallia tilanteeseen reagoimiseen ja moni ihminen ei osaa reagoida spontaanisti kehostaan käsin. Mieli ja sen toiminta on kaikki mitä heillä on ja jos sen poistaa, jäljelle ei jää paljon mitään. Paitsi lamaannus ja kauhu.

Joten mieli törmää ennakoimattomaan tilanteeseen se alkaa etsiä vastauksia. Tässä vaiheessa hypnotistin on helppoa pultata sisään suggestio. Suggestio on ehdotus tai oikeastaan käsky. Ehdotus siitä mistä on kysymys ja miten tulisi reagoida. Mieli tarttuu ehdotukseen helposti, koska väylä uudelle ehdotukselle on auki.

Suggestioalttiin ihmisen voi viedä esimerkiksi uneen tämän lyhyen intervallin aikana.

Matrixin sijainti

Matrixeja voi olla useita. Voi olla, että koko universumi missä elämme on vain yhtä suurta virtuaalitodellisuutta, johon meidät on pultattu.

Tämä on mielenkiintoinen mentaalinen masturbaatio-operaatio, kun asiaa lähtee tutkimaan tarkemmin. On myös todennäköistä, että virtuaalitodellisuuksia on useita päällekkäin.

Mekin olemme luoneet sellaisia. Pelejä pelimaailman sisälle.

Käytännön tasolla on kuitenkin yksi matrix mikä minua kiinnostaa eniten. Se joka sijaitsee todellisuuden ja aistihavaintojemme välillä.

Aistimme eivät pelkästään vastaanota informaatiota ympäristöstä. Se myös automaattisesti laittaa merkityksiä vastaanottamalle informaatiolleen.

Mistä nämä merkitykset ovat tulleet? No ne on opittu. Tavalla tai toisella.

Joten aina kun havaitsemme jotain, iskemme leimasimella sille merkityksen. Tämä on tiedostamaton, automaattinen ja salamannopea prosessi.

Hyvin harvat meistä osaavat pysähtyä kokemuksensa äärelle ja tutkia mistä kaikesta se koostuu. Tai edes jälkeenpäin kyseenalaistaa, että mistähän kaikesta mahtoi olla kysymys.

Matrixin rakentaminen

Lapsena meillä ei ole oikein merkityksiä mitä antaa, erilaisille ilmiöille mitä koemme. Elämä on ihmeellistä. Sitten alamme saada merkityksiä asioille mitä näemme ja koemme.

Merkitysten antamisen prosessi kiihtyy ja nopeutuu. Kasaamme merkityksiä merkitysten päälle. Raamia, raamien päälle. Pian ihmettely jää pois ja jäljellä on vain merkitys.

”Se on lintu.”

Prosessia kiihdyttää sama ilmiö kuin pyörällä ajamisen opettelussa. Aluksi vaikeaa, monimutkaista ja lopuksi täysin automaattista ja tiedostamatonta. Asia noudattaa normaalia oppimisprosessia.

1. Aluksi et edes tiedä, ettet tiedä. (En tiedä, että pyörällä voi ajaa. En tiedä välttämättä edes mikä pyörä on)
2. Sitten tiedät, ettet tiedä. (Pyörällä voi ajaa, mutta en tiedä miten)
3. Sitten tiedät, että tiedät. (osaan ajaa pyörällä, mutta se vaatii valtavasti keskittymistä ja erilaisten asioiden hallintaa)
4. Lopuksi tiedät, ettet tiedä. (osaan ajaa pyörällä, mutta en ole oikein varma miten se tarkalleen ottaen tapahtuu)

Siitä mikä oli aluksi valtavaa ponnistelua, on tullut vaivatonta ja automaattista. Suuri määrä asioita on siirtynyt alitajuntamme pyöritettäväksi ja työmuisti on vapautunut johonkin muuhun käyttöön.

Joten matrix siirtyy alitajuntaamme. Kun avaamme silmämme, miljoonat merkitykset lentävät automaattisesti paikalleen. Elämme elämäämme noista merkityksistä käsin. Emme sieltä mitä oikeasti havaitsemme.

Asioiden todentuntuisuus on siis vain automaatio. Itseään vahvistava sellainen. Mitä enemmän tulkinta näyttää pitävän paikkansa, sitä enemmän se näyttää pitävän paikkansa myös jatkossa. Siksi vanhojen ihmisten on vaikea sopeutua alati muuttuvaan maailmaan.

Heidän automaationsa on vanha versio. Se ei vastaa todellisuutta enää ollenkaan. Päivittäminen on raskasta, prosessori on vanha ja muistikikapasiteettikin alkaa olla täynnä. Eikä järjestelmä välttämättä ole oppinut huoltamaan itseään takaisin kuntoon.

Matrixin rakentaminen alkaa varhain. Itselläni on tästä kokemusta. Maailman parhaat hypnotistit nimittäin ovat omat vanhemmat.

He ovat silmissäsi jumalia. Jos heidän matrixiaan ei osta, siitä seuraa rangaistus. Rangaistus on pahimmillaan hylkääminen ja lapsellehan tämä tarkoittaisi kuolemaa. Joten vanhemmat voivat väittää sinulle mitä tahansa ja se on lähestulkoon pakko uskoa.

Jos uskot heitä, saat palkinnoksi mielihyvää ja asioita, jotka pitävät sinut elossa.

Matrixi alkaa syntyä tässä vaiheessa. Vaikka omat aistihavaintosi sanoisivat mitä, sinun on pakko ottaa se merkitys mitä asioille annetaan. Jos vanhempasi ovat narsistisia sekopäitä, se aiheuttaa monenlaisia ongelmia.

Et voi luottaa enää aistihavaintoihisi ja tunteisiisi. Ne on korvattava matrixilla. Tunnet näin, et tunne tuota. Tämä on suotavaa. Tuo ei ole. Voit ajatella tätä, tuota et voi ajatella. Sinä olet tätä, et tuota. Jos olet tuota, jäät yksin ja kuolet.

Pian mieli on rakentanut järjestelmän, jossa on jonkinlainen kuva sinusta itsestäsi ja maailmasta. Jos kuva on ristiriidassa todellisuuden kanssa, järjestelmä nimeltä ihminen voi ajautua niin suuren pahoinvoinnin äärelle, että se tuhoaa itsensä.

Tai sitten yritämme pakonomaisesti sovittaa todellisuutta matrixiin. Suurin osa ideologioista on tätä. Rakastumme ajatukseen niin paljon, että on ihan sama kuoleeko miljoonat sitä ajatusta soveltaessamme vai ei.

Miksi ihmeessä kukaan ihminen valitsee matrixin todellisuuden sijaan? Koska matrix pitää huolta sinusta. Se on turvallinen. Ennustettava.

Se on äidin ja isän rakkautta.

Todellisuus taas on kaoottinen. Alati muuttuva. Epävarma.

Se on yksinäisyyttä.

Matrix ei tarvitse ylläpitääkseen itseään oikeastaan mitään muuta kuin pelkoa. Suurin pelkohan on elää ilman matrixia. Koska se on elämää ilman vanhempia. Se on vapaapudotusta todellisuuteen.

Tuntemattomaan. Sinne on helppo sijoittaa kaikki pahimmat pelot mitä omasta psyykeestään voi kaivaa. Mistä sitä tietää mitä sen luolan perällä on oikeasti?

Ei mistään.

Paitsi menemällä sinne luolaan.