On olemassa vain yksi mies, jolla on enemmän valtaa kuin sillä miehellä, jolla on rajattomat resurssit. Se on mies, jolla ei ole mitään menetettävää.

Jos onnistuu olemaan yhdistelmä näistä kahdesta saavuttaa eräänlaisen inhimillisen jumaluuden muodon.

Riippumattomuuden materiasta ja henkisyydestä. Voi elää kaiken ylevän ja alevan välimaastossa, sitoutumatta kumpaankaan.

Henkinen opettaja Osho oli tästä hyvä esimerkki. Jos minun ymmärrykseni ihmisistä on yhtään oikeilla jäljillä, se on myös se syy miksi hänet myrkytettiin.

Se on juurikin oikea ratkaisu, koska tuollaista miestä ei voi pysäyttää. Jos miestä ei voi pysäyttää, hän saattaa huomaamatta kävellä uskomusjärjestelmiemme sisään kuin norsu posliinikauppaan.

Norsu särkee posliinit tahtomattaankin pelkän massansa takia. Meille niin arvokkaat keraamiset mukit.

Tällaisen miehen kanssa ei voi neuvotella. Hänen kanssaan ei voi sopia. Häntä ei voi manipuloida tai ostaa. Häntä ei voi uhkailla, eikä häneltä voi ottaa mitään hänelle tärkeää pois.

Hänet voi vain tappaa, mutta silläkään ei ole hänelle itselleen merkitystä. Siinä vaiheessa, kun hänet tapetaan, pyhyyteen verhoutunut oikeudentekijä paljastaa kaikille olevansa vain pelkkä tekopyhä kontrolloija.

Juuri sellaisiahan me suurimmaksi osaksi olemme. Moralisteja. Passiivisaggressiivisia hyväntekijöitä.

Hyväksyntää kerjääviä huoria. Lapselle tämä on tärkeää, aikuiselle sen ei pitäisi olla niinkään. Silti suurin osa yhteiskuntamme tekemisistä perustuu juurikin sille.

Yksi parhaista henkisistä harjoituksista kohti aikuisuutta on poiskäveleminen. Kyky päättää ihmissuhteita.

Ensin sitä tehdään huonosti. Sitten hiukan paremmin. Lopulta lankojen irtileikkaaminen muistuttaa eleganttia balettia.

Päitä tippuu oikealla ja vasemmalla.

Miksi kävellä pois?

Maailmankuvaani mahtuu monenlaiset ratkaisumallit erilaisiin ongelmiin. Yksi näistä ratkaisumalleista on väkivallan soveltaminen. Sillä saa ratkaistua monet tilanteet. Ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta ratkaistua kuitenkin.

Väkivalta ja voimankäyttö on ongelmallista. Koska jokaisella voimalla on vastavoima.

Esimerkiksi minun vanhempani päättivät ratkaista monet lastenkasvatushaasteet henkisellä tai fyysisellä väkivallalla. Tai laiminlyönnillä. Minun protestini kuitattiin mitätöinnillä tai naurulla.

Tämän seurauksena he ovat nyt blokattuna puhelimestani. Määrittelemättömän ajan. Tämä on neutraali ratkaisu. Voisin nimittäin olla proaktiivisesti huomattavasti sadistisempi. Osa minusta haluaisikin olla. Siirtää omaa tuskaani itseni ulkopuolelle.

En aina ymmärrä miksi olen niin kykenevä vihaan ja katkeruuteen. Miksi fantasioin mieluummin kostamisesta kuin maailman parantamisesta. Näiden asioiden hyväksyminen itsessä ei ole kovin helppoa tai henkisesti valaistunutta.

Tai onhan se. Sen hyväksyminen, etteivät muut välttämättä noita puolia minussa hyväksy, on se dilemma. Lapsena pahinta oli loputon yksinäisyys. Siihen uudelleensuhtautuminen vie aikansa.

On minulla kyky myös lempeyteen. Mutta se puoli minusta ei koske kaikkia. Koska valitsen niin. Yleensä tämä on suoraan suhteessa siihen, miten ihmiset toimivat minua kohtaan. Jännä kyllä jätän aloitteen yleensä muille ja reagoin sitten siihen valitsemalla tavallani.

Eniweis. Koska väkivalta synnyttää seurauksena monenlaisia vastareaktioita, on olemassa mielestäni parempi vaihtoehto: poiskävely.

Toki tätäkin voi ajatella väkivaltana, koska sehän on eräänlaista hylkäämistä. Lasten hylkääminen on lasten kannalta huono juttu. Mutta niin kauan kuin toimimme terveiden ja vastuullisten ”aikuisten” maailmassa, poiskävely on varsin neutraali vaihtoehto.

Kun ihmissuhteen poistaa, siinä ihmissuhteessa toteutuvat dynamiikat jäävät taakse. Kun ne jäävät taakse, asiaa voi tarkastella uudelleen. Ihmissuhteen voi jopa korjata omalta osaltaan, ottamatta kuitenkaan enää koskaan yhteyttä toiseen ihmiseen.

Kummalakin osapuolella on mahdollisuus ryhtyä kasvamaan. Pakko ei ole. Se on tämä elämän hienous.

Mutta jos valitsee kävellä pois ja jättää sekavat draamat taaksensa. Sen seurauksena eteen tulee tyhjiöitä, joita on draamalla täyttänyt. Näiden tyhjiöiden kanssa voi valita toimia oikeastaan kahdella tavalla.

Olla niiden kanssa ja antaa tuskan iskeä päälle kuin tavarajuna. Lohdullisin tieto on, ettei tunteisiin voi kovin helposti kuolla. Oli ne kuinka vaikeita tahansa.

Tai sitten voi hankkia tilalle uuden draaman ja ajatella sen olevan jotenkin erilainen kuin edeltävä.

Poiskäveleminen viestii myös oudolla tavalla tietynlaisesta suoraselkäisyydestä ja lempeydestä. En anna sinun kohdella minua noin. Enkä myöskään altista sinua niille seurauksille, mitä dynamiikka meinaa aktivoida minussa.

Kun olen kävellyt pois jostain tilanteista olen tehnyt sen yhtä paljon siksi, etten halua antaa muiden vahingoittavan itseäni ja enkä itseni muita.

Käytännön vinkkejä ihmissuhteiden lopettamiseen

Jos olet tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa ihmissuhteen lopettaminen on hengenvaarallista, niin neuvoni eivät päde. Silloin tarvitaan radikaalimpia peliliikkeitä. Mutta jos arvioisi mukaan ihminen ei voi vahingoittaa sinua kuolettavasti (vaikka siltä voi toki tuntua), neuvot voivat olla sovellettavissa.

Ohjepatteri koskee muutenkin ihmissuhteita, joista on syystä tai toisesta vaikea lähteä. Esimerkiksi parisuhde, jossa seksi toimii, mutta kaikki muu on helvettiä.

Ihmissuhteet jotka ovat merkityksettömiä, katkeavat yleensä itsekseen ihan puhtaan välinpitämättömyyden voimalla. En ota kantaa niihin.

1. Opettele olemaan yksin.

Jos et osaa olla yksin, olet todennäköisesti tuomittu olemaan ihmissuhteissa, jotka ovat laadullisesti paskoja. Jos valinta on mieluummin jonkun idiootin seura kuin yksinäisyys, seuraus on lähes väistämättä jatkuva hengaaminen idioottien kanssa.

Minun kokemukseni puhuu sen puolesta, että myös uuden ihmissuhteen välitön haaliminen on huono vaihtoehto. Riski päätyä samaan dynamiikkaan on liian suuri.

Rakenna ihmissuhde itseesi. Mieti sitten haluatko rakentaa sellaisia muihin.

2. Opettele sietämään epämiellyttäviä tunteita

Syyllisyyttä. Häpeää. Vihaa. Tarvitsevuutta. Avuttomuutta.

Istu niiden kanssa. Tuijota niitä silmiin kuin vesikauhuista koiraa. Pelkää ihan saatanasti. Hajoa. Kokoa itsesi uudelleen ja jatka tuijottamista.

Ota tauko jos tarvitset, mutta jatka mikäli olet tosissasi.

3. Älä selitä syitä miksi lähdet. Hävitä ihminen kaikista sosiaalisista medioista. Tuhoa yhteystiedot täysin. Blokkaa puhelinnumero.

Miksi näin äärimmäinen linja? Koska, jos päätät pitää kommunikaatiolinjat avoinna, olet yhäkin jumissa samassa dynamiikassa. Pelaat valtapeliä.

(Perhana, että minä tykkään pelata valtapelejä. Otan tendessini vähemmän ja vähemmän vakavasti, mutta kyllä se on siellä. Pitäisi pyrkiä politiikkaan.)

Mitä sekavampi ja intensiivisempi suhde on ollut, sitä vahvemmat neuroyhteydet se on luonut. Siksi kaikki mikä muistuttaa ihmissuhteesta, tahtoo aktivoida noita samoja neuroyhteyksiä ja käyttäytymismalleja.

Tämä on se syy miksi alkoholistin ei kärsi ottaa edes sitä yhtä. Koska sitten mennään.

Älä oikeuta. Älä yritä jättää itsestäsi kuvaa hyvänä ihmisenä. Unohda kaikki sosiaaliset säännöt ja hyveet.

Silta tuleen ja sillä siisti.

Go all the fucking way.

4. Kirjoita ylös syyt miksi päätit ihmissuhteen. Syyt voivat olla täysin itsekkäitä ja epäoikeudenmukaisia. Ihan sama.

Syyksi riittää vaikka se, ettei ihmisen kanssa vietetty aika tunnu hyvältä. Kokonaisuutena. Vaikka jotain hyviä hetkiä onkin, se ei riitä.

Kirjoittele myös fiiliksiä mitä nousee katkaisemisen jälkeen. Se potentiaalisesti opettaa sinulle paljon itsestäsi. Tai sitten ei.

Tärkeintä on muistuttaa itseäsi siitä miksi silta palaa. Ettet vahingossakaan erehdy rakentamaan sitä uudelleen.

Jos et luota itseesi, hanki itsellesi ystävä jolle olet tilivelvollinen. Aina, kun tekee mieli ottaa yhteyttä, soita ensin ystävällesi.

5. Ymmärrä se, että ihmissuhteen katkaiseminen ei ole helppoa.

Joskus se tuntuu siltä kuin repisi sydäntä irti rinnasta. Silti se on tehtävä. Saattaa olla yhteisiä lapsia ja asuntolainaa. On miljoonia syitä jatkaa.

Kaikki nämä ovat tekosyitä. On mentävä.

Sure. Raivoa. Häpeä. Mitä ikinä. Syyt sille miksi ihmissuhde oli mitä oli ja miksi se nyt katkesi, voivat selvitä vasta paljon myöhemmin.

Mutta mene. Kuuntele itseäsi.

Sinun elämäsi. Et ole velkaa kenellekään.

Minäkin luulin olevani velkaa jotain vanhemmilleni ja suvulleni. Mutta en ole. Olen täällä sen takia, että kaksi ihmistä päättivat panna toisiaan ja sitoa itselleen 18 vuoden elatusvelvollisuuden, ilman takeita takaisinmaksusta. Heidän valintansa.

Ja jos olen rehellinen, en juurikaan välitä näistä ihmisistä. Jos välitän, mietin tarkkaan miksi. Yleensä syy on sääli, pelko tai velvollisuus. Huonoja syitä ylläpitää yhtään mitään ihmissuhteita.

Syitä ja seurauksia. Valintojen maailma.

Minä yritän valita itseni. Sinä voit valita mitä haluat.